Jo jonkin aikaa Instagramissa on ollut pinnalla häshtäg
#nomakeup, joka tägätään meikittömiin selfieihin. Se lienee myös yksi tämän hetken käytetyimmistä
risuaidoista, sillä kyseiseen tägiin linkattuja kuvia on pelkästään
Instagramissa 11081019 kappaletta. Minusta on hienoa, että
seksuaalisuutta korostavassa yhteiskunnassamme on ihmisiä, jotka
uhmaavat heihin asetettuja normeja julkaisemalla sosiaalisessa mediassa kaikkien nähtäväksi meikittömät kasvonsa. Mutta vaikka olen iloinen tästä
ilmiöstä, on se tavallaan aika surullinen. Onko
meikkaamattomuudesta tosiaan tullut niin ”erikoista”, että sille on
oltava oma tägi? Voisihan kuvan julkaista ilman tägiäkin. Lisättäköön, että olen nähnyt harvassa
arkimeikkikuvassa ihmisten tägäävän #makeup. Toki
se on asia erikseen, jos meikkaustägi
on liitoksissa tiettyyn meikkimerkkiin-,tyyliin tai tutoriaaliin.
Aina, kun näen meikittömässä
kuvassa tägin #nomakeup minulle tulee tunne, että kyseisen kuvan
omistaja hakee hyväksyntää kuvalleen laittamalla tuon tägin. Että
ilman tägiä kuva olisikin ”nolo”. Sitä se ei todellakaan ole - meikittömät kasvot ovat kaikissa muodoissa yksi maailman luonnollisimmista asioista. Toisaalta meikkaamattomuuden
hyväksymisen etsiminen ei oikeastaan yllätä minua. Usein minusta
tuntuukin, että maailmassa oletetaan, että nainen käyttää
meikkiä. Tämä käy ilmi esimerkiksi siinä, että vuoden 2016 Miss Universumin julkaistua Instagramissaan meikittömän kuvan sai hän suuren kasan kommentteja, jossa häntä haukuttiin rumaksi. Tapaus on
absurdi, sillä juuri ennen kuvan julkaisua häntä ylistettiin
maailman kauneimmaksi naiseksi. Meikkaamisesta on nähtävästi tullut itsestäänselvyys, minkä
vuoksi ihmiset ovat unohtaneet, että naiset eivät aina välttämättä käytä meikkiä.
Toisalta meikin runsasta käyttöä ei
myöskään hyväksytä. Muistan ikuisesti, kun ostin ensimmäisen
huulipunani. Se oli Maybellinen ja muistutti väriltään Marilyn
Monroen käyttämää ikonista, kirkkaanpunaista huulipunaa.
Kysyttyäni tuttavaltani mielipidettä siitä, sanoi hän minun
näyttävän huoralta. Syy oli huulipunani kirkkaassa värissä.
On mielenkiintoista, että tietynväristä
huulipunaa käyttämällä saa itselleen uuden ammattinimen. Käynkö
siis lukiota turhaan, kun Siwan kassalle päätymisen sijasta olisin
voinut heti peruskoulun jälkeen ryhtyä prostitoiduksi? Ihan vain
ostamalla Maybellinen huulipunan.
Voimme siis todeta, että
yhteiskuntamme suhtautuminen meikkaamiseen ja kaunistautumiseen on
kaksinaismoralistinen. Toisesta suunnasta naisia patistetaan
punaamaan huuliaan ja piirtämään kulmiaan, mutta toisesta
suunnasta taas pyydetään pitämään meikki maltillisena. Yksilön omalla mielipiteellä ei taas ole niin väliä. Melko
pitkään uskoin itsekin sokeasti yhteiskuntamme määrittelemiin ulkonäkönormeihin. Etenkin ollessani nuori ja epävarma en pystynyt
lähtemään edes ulos kotoa ilman meikkiä. Joka aamu kulutin
puoli tuntia aikaa meikkaamiseen, vaikka minua väsytti ja en olisi
halunnut nousta niin aikaisin vain kaunistautuakseni muita ihmisiä varten.
Nykyään taas tulen kouluun milloin meikittä ja milloin 60-luvun
kissakajaaleissa. Päivän meikki tai meikkitömyys riippuu omasta
fiiliksestä, ei niinkään muiden mielipiteistä. Ja näin sen olisi
aina pitänyt olla.
Pointtini tässä kirjoituksessa on,
että kenenkään ei pitäisi hakea muilta hyväksyntää, sillä
jokainen elää vain itseään varten. Tämä ei päde pelkästään
meikkaamisessa, vaan muissakin asioissa, esimerkiksi tulevaisuuden
opinahjon valitsemisessa. Joten jos olet lähitulevaisuudessa
aikeissa laittaa meikittömän selfien someen,
haastan sinut olemaan käyttämättä häshtägiä #nomakeup. Jos itse pidät kuvastasi niin paljon, että
haluat jakaa sen maailmalle, ei sinun tarvitse mielestäni selitellä
valintaasi muille.



